torstai 30. toukokuuta 2013

Lucky

Tää viikko on menny loistavasti oppimisen kannalta. Aloin tosissani soveltamaan sedän neuvoja juuren tekemisessä ja loppu peleissä onnistuin. Vieläkin välillä tulee ihan pikkuisen vajaata ja välillä sinne ilmestyy jotain kummallisia ryppyjä, mutta Merilän ja Jauhiaisen mukaan ne on pykälien mukaan sallittavia. Sain luvan alkaa hitsailemaan muitakin palkoja. Tämä kaikki onnistuminen on tehny hyväntuuliseksi. Avasin huvin vuoksia Riston pari saumaa ja oon ollu normaalin sosiaalinen. Olen pystynyt rentoutumaan kahvitauolla eikä oo niin älytön tuli hännän alla, ainakaan kovin paha. Pieniä virtapiikkejä lukuunottamatta.

Kroppa on ottanu osumaa normaalia enemmän. Tiistaina nööli tippu kaula aukosta kaulaa pitkin paidan alle ja pyöri rintsikoihin, sulatti reiän liiveihin ja teki kaks ikävää palovammaa. Mulla oli huppu päässä ja napit kiinni. Jos joku tietää miten vastaavalta voi suojautua, olen kiinnostunut kuulemaan. Levyn kulma tippu reidelle, meinas tulla märy, mutta tulikin kipeä mustelma. Yksi levy kaatu jalkapöydälle siihen paikkaan missä on vähiten kenkää. Jostain pölisi silmiin pölyä vaikka en tehnyt mitään. Kuumakin on, hallissa ei ilma vaihdu yhtään ja voin kertoa että selkä on ollu märkänä.

Väli ja pinta palkojen hitsaaminen ei ollutkaan niin vaikeaa kuin luulin, alussa tein täytteistä liian vajaita, jolloin pintakin oli suhteellisen vajaa ja ruma. Merilän ilme kertoi kaiken hänen nähtyään ensimmäisiä kokonaan hitsattuja kappaleita. Ei ihan heti saanut sanaa suustaan, sanatonta viestintää parhaimmillaan. Käytiin kehitys keskustelu, sain siitä paljon vinkkejä ja loppusissaan alkoi sujumaan, kunhan malttoi täyttää kunnolla. Pari oon taltannu auki ja pari pientä huokosta siellä täällä, ei mitään hälyttävää. Pitää vielä Mertsin kanssa katsoa yks yhdessä ennen kuin mitään menee kuviin.

Mulla on omia tavoitteita, tänään mun tavoite oli hitsata laki saumasta koe. Valitettavasti jäin tavoitteestani jälkeen. Tässä kohtaa tulee Pelle Miljoonan koska sydän sanoi niin- biisin sanat: tyhmyyden takia oon saanut kärsiä, silti kaiken oli käytävä niin, koska sydän sanoi niin. En kyllä tiiä mikä ihmeen välähdys aiheutti eilen sen, että tein salilla käsi/penkki/selkä treenin. Penkissä piti varmuuden vuoksi tehdä yksi sarja lisää. Talja on mun suuri rakkaus salilla. Viimeiseen sarjaan piti laittaa yks levy enempi, eikä luovuttaa saanut. Punnersin itseni ihan piippuu, kädet meni ihan veltoksi. Mm. edellä mainittujen tapahtumien johdosta en fyysisesti pystynyt hitsaamaan koetta. Päivän ensimmäinen puikko oli tosi vaativa hitsata, kuin olisin koko päivän jo istua kököttänyt hitsaamassa. Vähäkin koordinaatio kyky oli häviksissä, kädet tärräs ja olkapäihin sattu. Erittäin hyvä treeni mut ei ollu ihan loppuun ajateltu toteuttamis ajan kohta. Hitsasin pari ja menin kysymään Merilältä jotain kevyttä hommaa loppu päiväksi. Sain putkea leikattavaksi, muuttujien takia en päässyt sahaamaan mitään ja piirrustuksissa oli kesken eräisyyttä. Oli hienoa oppia asteista uusi juttu, kiitos tästä opettaja Vuoriselle. Huomenna jatkan sitten siitä ja jos käsi nousee olkapäätä korkeammalle, se on voitto! Juu, muistan myös syödä, venytellä ja levätä.

Silmämääräinen tarkastaminen

Kävin viime viikon torstaina opettaja Jauhiaisen teoria tunnilla. Aihe oli silmämääräinen tarkastaminen. Olin viime keväänä jo ollut kyseisillä tunneilla, mutta opettaja kehoitti tulemaan uudestaan jotten olisi niin älyttömän kriittinen omille hitsailuilleni. Mää oon varmaan hullu ku oon kiinnostunu aiheesta ja haluan oppia uutta ja saada tiedon jäämää kovalevylle. Tulihan siitä heti ruokalassa hirveä meteli kaveriporukassa et en varmaan olis siellä jos joku muu opettaja pitäis tunnit. Saatoin kyllä punastua. Jokatapauksessa, mun pää saattais vaatia vielä kolmannetkin tunnit, kuten tuleva kertomus tuo ilmi ja olkoon opettaja kuka tahansa. Alussa käytiin läpi teoriaa, oli mukava seurata hyvin tehtyjä vanhoja muistiin panoja ja palauttaa mieleen jo opittua. Asioiden kertaaminen teki hyvää.

Sitten koitti kappaleiden tarkastus, jonkun firman jätkän kanssa niitä tarkasteltiin ja suurin osa oli heti hylättyjä, mutta kun aloin lukemaan standardeja, monesta virheestä tulikin hyväksyttäviä. Esimerkiksi piena palassa särmä saa olla vaikka koko matkalta sulamaton, mun tulkinnan mukaan. Voi kamala sitä harmistuksen määrää kun siitä tuli noottia. Tuo särmän sulaminen on ensimmäinen asia jonka pienojen tarkastamisesta opin. Tunsin olevani samalla tasolla saappaan kanssa. Ja olimpa niin innoissani koheltanu etten ollu tajunnu täyttää yhtään tarkastuspöytä kirjaa. En osannu käyttää mittaa. Kyllä siinä unohtu aamuiset kikatukset ruokalassa. Työparia ei saa syyttää, tunsin olevani vastuussa tekemisestä.

Nyttenku oon tarkastellu omaa laki saumaa niin musta tuntuu et oon tullu vaan entistä kriittisemmäksi. Oon antanu omalle tarkastustaidolle epäluottamus lauseen. Onneksi voin luottaa siihen, että Merilä hoitaa viimeisen tarkastamisen, eikä mun tartte vaivata nompparellin puolikastani ylimääräisellä miettimisellä. Ehkä pitäis kerrata asioita issekseen tai lähteä kalaan ;)

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Akvaario

Asiakastyö pitkästä aikaa. Mulla on varmasti jotain ongelmia itsesuojelu vaiston kanssa, haluan osallistua asiakastöihin vaikka ne saattavat viedä viikon tai kaksi harjoittelusta. Silti innostuin tästäkin ihan älyttömästi, piti hieman käyttää verbaalista lahjakkuutta työn saamiseksi. Koko homma lähti siitä, että Merilä esitteli työn mulle. Joskus aiemmin koululla oli tehty sukellushäkki ja nyt sitä varten pitäisi tehdä allas. Palaveri tyrehtyi siihen kun Mertsi kysyi olenko ennen hitsannut rutiililangan kanssa. Piti myöntää tappio ja palata lakisauman luo. Silloin muistin Vuorisen Petterin rutiilipätevyyden. Siinä olis mulle työpari joka sais hitsata ja mää pääsisin tekemään jotakin. Muutamien neuvotteluiden ja monien suostuttelu keskustelujen jälkeen saatiin homma Petterin kanssa. Loppu peleissä sovittiin, että mää hitsaan alapiena kokeen rutiilille, hitsaan saumat ja Petterin kans tehdään yhdessä levyt yms. valmistelu työt.

Aloitettiin levyjen leikkaamisella. Kun ensimmäiset levyt oli leikattu ja melkein heftattu kiinni, tuli epäillys ettei häkki välttämättä tulisi sopimaan altaan sisälle. Elettiin tuolloin maanantai päivää ja keskiviikkoon odotettiin häkkiä saapuvaksi sovitteluun. Niinhän siinä kävi ettei häkki sopinu sinne millään, kaikki kiinnitykset irti ja uudet levyt tilalle. Neljästä levystä kaksi pystyttiin hyöty käyttämään. Olihan se vähän mälsää taas rälläköidä ja hioa kaikki uudelleen. Tässä käytin mun salaista ajatusleikkiä paikkaamaan tämän harmistuksen, kuvittelin olevani töissä. Ajattelin myös sitä että voihan se olla niinkin että työelämässäkin saadaan väärät mitat ja sen takia menee koko homma uusiksi. Niin ja tietenkin kyseessä voisi olla joku paljon paljon isompi allaskin.¨

Allas selällään
Siinä ehti sitten hitsata sen alapiena kokeen. En ollu aikoihin hitsannu tosissaan mitään lankakoneen kanssa, tuntu niin helpolta ja siistiltä verrattuna puikkoon. Onneksi oli jotain jääny selkä rankaan, ei ollu kovin vaikea tehdä pienaa. Tein hyvinkin perinteisen kenraalin, se oli ok, mut ensimmäinen koe ei ollu sulanu yhtään. Säätelin enempi lankaa, särmä suli ja sitte Petteri tuli vielä vääntää nupit kaakkoo niin hulahti melkein puoleen väliin levyä.

Hyvin sulanut särmä

Heftattiin uudet levyt, opettaja Merilä tarkisti mitat ja saatiin aloittaa hitsaaminen. Ekat pari pätkää meni ihan häneksee, kyllä on varmasti kiinni, muttei nättiä tullu. Jostain syystä aloitukset meni ihan kieroon, mut jatkokset helpottu laiskistumisen myötä. Jätin lopetus kohdat keventämättä rälläkällä niin alkoihan se jatkaminen sujumaan. Juuri kun pääsi vauhtiin niin piti alkaa siivoamaan hallia ja lopettaa hitsaaminen. Kyllähän sitä muutama hitsaus metri on vielä jäljellä, olis ollu vaan kiva jatkaa kun suju niin hyvin. Ja epäilen et alussa meni asennon takia huonosti ku en ollu koskaan sellaisesta kulmasta alapienaa tehny, oli hieman vaikea hahmottaa käsien liikuttamista itseeni päin. Vaihdoin hieman kuumempaan asentoon, kiipesin altaan päälle ja hitsasin istualtaan sieltä. Paljon parempi ku näki sen mitä teki. Kuumempi vain siinä mielessä, että vasta hitsattu levy kuumenee aika paljon, siinä päällä on lämmin kyyköttää.

Oon työtä tehdessä huomannu et se on karu tosi asia et sellaiset levytaidot alkaa pikku hiljaa heikentyy ku niitä ei käytä. Haluan myös tehdä isona myös levysepän töitä enkä vaan ja ainoastaan hitsata. Taas kuitenkin meinaa ahdistaa kun aika ei millään riitä kaikkeen mitä haluaisin. Harmi ku ei oo mitään iltakoulua, voisin joskus purkaa enimpiä energioita siihen.

Petteri on ollut älyttömän kärsivällinen työpari, se on kestänyt mun älyttömät virta piikit ja on rauhallisesti neuvonu asioita joita en oo tienny tai hoksannu välittömästi. Ja oon oppinu siltä paljon, seuraamalla työskentelyä ja välillä oon saanu ihan opetustakin. Oon tykänny siitä et asiat on perusteltu kunnolla. Välillä sitä on pitäny hieman etsiä, nykyään tiedän suoraan kävellä tupakkapaikalle, välillä on myös pitäny hieman kannustaa työntekoon, mutta muuta moitetta ei oo.



Pakko mainita siitä mikä on ollu hommassa ärsyttävintä. Ei se, että on pitäny rälläköidä paljon ja sitä varten pitäny pitää kuonokoppaa ja olla polvillaan. Eikä se, että on välillä pitäny malttaa ja olla tekemättä mitään (se on mulle erittäin vaikeaa). Vaan se kun jatkuvasti joku tulee laukomaan omasta mielestään jotain hauskaa, hyvin tutuksi ovat tulleet lauseet "joko akvaario on valmis" ja "joko on snorkkeli mukana". Keksikää jotain omaperäistä! Ja sekin sapettaa kun just ku oon vetämässä maskia alas tai laitan lasit ja kuulokkeet niin joku tulee kysymään samoja kysymyksiä joihin oon vastannu jo moneen otteeseen. Niin, ja se jälkiviisaus! Sitten kun ensimmäisen altaan väärä koko paljastui, eiköhän niitä jälki viisaita löytyny heti yks kymmene hitsaria jotka tuli neuvomaan kuinka se olisi pitänyt tehdä. Kylläpä helpotti, onneksi on päiväkirja johon kirjoittaa.<3

tiistai 14. toukokuuta 2013

Lakisauma koettelee...

Hermoja ja niskoja. Omasta mielestä olen kärsivällinen yksilö, ymmärrän että tulosta ei tuu hetkessä, sen on opettanu tähän mennessä seitsemän kautta kestänyt jääkiekko ura. Nyt neljännen päivän yrittämisen jälkeen juuren teko turhauttaa minut. Oon laajentanu kokeilujani, ja multa alkaa jo mielikuvitus loppumaan. Opettaja Jauhiaisen opetustuokio ei juuren tekoon antanut juurikaan mitään lisää, kun yleensä oon näyttämisen jälkeen tajunnu idean. Tällä kertaa kun ei mitään nähnyt, ellei olisi syliin ängennyt ja sitten ei olisi kyllä hitsaajakaan nähnyt hitsata.

Keskiviikkona tein kymmenennen kerran saman virheen, luulin jotain. Tällä kertaa luulin että juuri nousee nätisti toiselle puolelle. Ongelmana on siis ollut juuren vajaus. Jollain ihmeen kummalla tekniikalla sain juuren nousemaan useamman puikon verran. Lähdin jo hyppelemään pitkin hallia, ihan onnessani oivalluksesta. Kerroin tästä opettaja Jauhiaiselle ja eiköhän samantien tämä onnistumisen ilon näyttäminen kostettu. Seuraava sauma oli ihan yhtä kamala kuin aiemmatkin. Eikä se mun tekniikka johon olin luottanu, toiminu enää ollenkaan. Eikä sen jälkeen enää yksikään ollu yhtä hyvä. MUR!

Olen myös hyväkuntoinen yksilö, mutta tää sauma laittaa sen kunnon ja kehonhallinnan koetukselle. Selän kanssa ei oo mitään ongelmaa kun joka kertaa istuu suorassa ja pitää mahan timminä. Jalat on hyvä pitää 90 asteen kulmassa tai sitten penkin tuella. Hitsatessa muistutan itseäni hengittämään rauhassa ja rentouttamaan hartiat. Tähän asti menee kaikki hyvin, mutta kamala kun käsistä meinaa loppua jerkku kesken. Jos hitsaa monta juurta putkeen, kädet alkaa tärisemään niin kovasti, että se tärinä leviää myös ylä kroppaan. Koita siinä sitten olla tarkka. Salikausi alkaa ensiviikon jälkeen, saa nähdä kuinka kädet tärisee treeni päivän jälkeen.

Pätkäukko sano: lakisauma on vaikea vaikea, menee uuksi tai kaaksi kuukautta. Sehän on ku heittäis bensaa liekkeihin ku mulle sanoo noin. En sitte vähällä aio luovuttaa! Eikä mulla oo aikaakaan niin paljoa, syyskuun puoleen väliin mennessä pitää olla paketin kasassa. Viikonloppuna tuli ajeltua sedän volvolla, niin kyllähän se on sellaista reaalikannustusta.

lauantai 4. toukokuuta 2013

Ensiaskeleet lakisauman kanssa

Aamupäivän mua seuras kummallinen tunne, en oikein tienny mitä kannattais tehdä. Hitsasimpa yhden kappaleen, talttasin sen ja eilisen epäonnistuneen kokeen. Odotin koko ajan et Merilä tai Jauhiainen pompsahtaa nurkan takaa vastaan ja kertoo et en oo päässy läpi.

Tulin aamulla pyörällä kouluun ja siitä johtuen olin ihan nälissäni jo kymmenen aikaan. Kävin ruokalasta kysymässä, joko saisi tulla syömään kun ihan mahaan koskee ku on niin nälkä. Päästiin ottamaan sapuskaa ja maha tulikin syötyä täyteen, ihanaa aurajuustokeittoa ja piimälimppua.

Ruokailun ollessa melkein ohi, huomaan viestin tuojan. Sadasosa sekunnissa mietin mitä se aikoo sanoa. Kaks viittomaa, joista pysty helposti tulkitsemaan vaaka-sauman olevan hyväksytty. Jäädyin ihan täysin, en uskonu sitä todeksi, tosi epätodellinen olo. Mua olis pitäny nipistää. Kuulemma vähän oli huokosia ollu, mut ihan sen verran ettei haittaa, jatkossa kannattaa huolehtia paremmin puikkojen säilytyksestä ja eikä päästää valokaarta liian pitkäksi. Aikamoinen apina tippu olalta. Myöhemmin tarkastuslautakunnan toinen osapuoli, opettaja Merilä saapui ruokalaan, hymyili ja näytti peukkua. Pakko oli vaan myöntää se tarkkasilmäisyys, johon Mertsi luotti kannustaessaan sauman puhtauteen.

Sain aloittaa lakisauman hitsaamisen. Silloitin palat, kääntelin ja vääntelin, että sain sen jollain tavalla pysymään ylhäällä suorassa, sopivalla korkeudella. Kerrottakoon, että kyseessä on ensimmäinen lakisauma mitä harjoittelen. Pitkästä aikaa kopissa sai nauraa itselleen kun viime päivinä kopissa oli lennelleet muutamat voimasanat. Juuren teko oli tosi hankalaa. Välillä luulin, että menee hyvin, kunnes katsoin syntynyttä saumaa. Kamalaa tatti peltoa, ja toiselta puolen ihan vajaa. Yhden kappaleen ja noin kymmenen puikon jälkeen totesin tarvitsevani apua. Olin kokeillut pitää puikkoa eri kulmassa, isoilla ja pienillä virroilla, työntää ja levittää, mutta ei vajaa juuri muuttunut sen täydemmäksi. Lähdin jälestämään opettajia ja tuurikin oli matkassa kun opettaja Jauhiainen tuli vastaan puolikkaan hallikierroksen jälkeen. Pyysin häntä näyttämään ja kertomaan mitä kannattaa tehdä. Harmikseni juuren hitsausta oli vaikea seurata, kun ei paljoa nähnyt. Jauhiainen näytti kuinka väli-ja pintapalot hitsataan ja neuvoi kokeilemaan juureen kakkosen puikkoa. Ne näytti ihan tähtisädetikuilta! Päivä oli jo sen verran lopuillaan että maanantaina palataan takaisin tositoimiin, nyt nauttimaan viikonlopusta ja kevätpäivistä!

torstai 2. toukokuuta 2013

Puntari

PC:n hitsaaminen olikin yllättävän monipuolinen kokemus. Se kun Merilä otti mua kädestä kiinni, muutti tulevan ihan täysin. Juuren hitsaaminen oli ihan eri lailla hallussa ja sen jälkeen en kokenu juuressa mitään ongelmaa. Pinnan teko sujui hyvin ja talttasin varmaan jokaisen sauman minkä tein, varmistaakseni, ettei siellä vaan ole höttöä ja/tai huokosia. Osassa en nähnyt mitään, ns. ihan puhtaita. Joissakin oli yks musta piste ja Mertsi sano ettei sellaiset pienet haittaa. Ja lopultakin oon alkanu pitämään talttaamisesta. Merilä anto vielä palautetta, että osaan meislata, sellaista on ilo katsoa. No, onhan mulla ollu hyvä opettaja siinä!

Viime viikon torstaina koin hitsaamisen olevan jo niin hyvällä tolalla, että voisin yrittää koetta. Harmikseni tajusin liian myöhään, että kello olikin jo niin paljon, ettei koetta olisi ehtinyt tehdä loppuun. Hyväksyin tämän, saisin harjoitella vielä lisää koetta varten.

Perjantaina tein asiakastyön. Sain osan jota piti hieman muuttaa, ohuesta pellistä tehdyn rinkulan. Se piti leikata keskeltä halki ja poistaa sisäkehältä muutama milli. Kyseinen osa liittyi hyvin vahvasti uuniin. Homma oli periaatteessa hyvin simppeli, ainut ettei ollut mitään muistikuvaa miten ympyrälle määritetään tarkka keskipiste ammattimaisesti. Pyysin apua opettaja Vuoriselta. Oli mielenkiintoista oppia uutta. Tuli pieni kaipuu syksyyn, jolloin Vuorinen opetti levytöitä, särmättiin, mankeloitiin yms. Sain ensi kosketuksen käsinakertajaan. Pelkäsin koko ajan susikäden puolesta, onneksi opettaja Vuorinen oli huolehtimassa oikesta työskentely tavasta. Itse olisin laittanu rälläkkään vaan lamellin ja hionu pienen osan pois, mutta erittäin hyvä työkalu ohutta materiaalia varten. Ei ollu kova ääni ja sai tosi tarkasti otettua ylimääräisen pois.
 
Maanantai meni suurimmaksi osaksi uusia paloja tehdessä. Oltiin Sirin kans tehokkaita kun tehtiin levyjä sen verran että pitäis loppuihin levykokeisiin riittää. Eli niitä oli aikamoinen määrä! Viistettiin ne samantien ja kätkettiin alumiini puolelle, ettei ne häviäis muiden käyttöön. Kätköpaikka oli kuitenkin keskellä käytävää, niin ne ei siellä kauaa saanu olla.
 
Tiistaina oli suuri päivä, koepäivä, vaaka-sauma lähtisi kuviin Naantaliin. Taas kerran tein pari kenraalia, että voisin tehdä kokeen. Kysyin opettajilta moneen otteeseen että onhan meillä varmasti tappiin asti koulua. Kahdentoista aikaan Vuorinen tuli ilmoittamaan, että aletaan siivoamaan, ja lähdetään aiemmin pois. Olin ihan rikki, koulun piti olla puoli kolmeen saakka auki. Hitsasin kenraaliin viimeisen puikon ja menin etsimään Merilää. Merilä ja Jauhiainen tulivatkin välikössä vastaan ja varmensivat tämän musertavan tiedon ja tämä musertava tieto oli tullut ihan pari minuuttia sitten heillekkin. Mua harmitti niin lujasti. Mielessäni pidin itselleni puhuttelua, miksen ollu vaan kylmän rauhallisesti hitsannu koetta heti aamusta, missä se itseluottamus, olihan niitä kenraaleita tullu tehtyä viime päivien aikana varmaan n. 10 kpl. En mihinkään muuhun kokeeseen ollu valmistautunu näin hyvin. Olin kelannu mielessäni kaikki vaihtoehdot, tein suuren henkisen valmistautumisen. Ja hetken aikaa koin sen kaiken olleen ihan turhaa ja se teki pahaa. Koin epäonnistuneeni täysin vaikkei mitään vakavaa ollut edes tapahtunut. Jätin harmituksen koululle ja päätin torstaina hitsata kokeen hyvissä ajoin.
 
Vappu teki tehtävänsä, tänään aamu lenkillä ollessani tunsin itseni feeniks linnuksi. Piti käydä melko pohjalla oman olon kans, et pysty jälleen nousemaan siivilleen. Hieman pelotti mikä käsien vakaus aste olisi. Aamun avaus biisinä veljenpoikien erittäin hyvä-kappale, toimi hyvin valmistautumis kappaleena. Mietin et koepäivänä pitää olla hieman samanlainen olo kuin olis viivassa pakkina. Ei siitä tuu mitään jos siellä kumartelee ja kysyy vastustajalta et tuutko ja otatko tuon kiekon vaan sinne pitää mennä ja ottaa kiekko haltuun. Pitää olla nöyrä ja sopivan tasoisella itseluottamuksella liikkeellä.

Ensimmäinen koe meni ihan mönkään, Merilä yritti vielä saada siitä oikean kokoista muotokammalla mutta todellisuudessa se oli vajaa ja juuressa oli yks pieni töppi. Harvemmin mulla on kopissa valmiiksi laitettuja paloja, jostain syystä tänään oli. Sain tehdä niihin uuden yrityksen. Kyllähän mua jännitti, ihan älyttömästi. Monesti jo totesin itselleni että "luistelukouluun", perustutkinnolle takas harjoittelee alapienaa. Koekappaleeseen muutin vielä palkojen määrää, se oli sellainen syteen tai saveen veto. Pintaan oon itsekkin tyytyväinen, omasta mielestä viimeisen aloituksen jälkeen oli hirveä reunahaava, mutta tarkastuslautakunta totesi ettei siitä saa hirveää millään. Sain kappaleen kuviin, mut jostain syystä en oo kovin luottavainen sen suhteen. Hyvällä tuurilla huomenna selviää mitä se on sisältäny. Laki saumaa en ala hitsaa ennen kuin kappale on tullu hyväksyttynä takaisin. Tiedän että saan yöni nukuttua ja saan tarvittaessa vietettyä viikonlopunkin levollisin mielin, kun muistelen opettaja Merilän sanoja pummi-tuloksesta; eihän se maailman loppu olisi.