Putken hitsaaminen

Alkuviikosta kyllästyin kun en saanut putken sisältöä puhtaaksi. Pinta oli ihan jees ja juuri myös, pinnan aloituksissa oli eniten virheitä. Pyysin Merilää näyttämään miten hän sen hitsaisi. Oli pienoinen kynnys kysyä sitä, koska olin vastaavan asennon jo hitsannut. Itsekseni olin asian niin miettinyt että nää päivät on kallisarvoisia, voin hinkata tätä vaikka kuinka pitkään, ilman tulosta.

Opettaja Merilä hitsasi ensin ja olinkin jo vähän uumoillut että hitsaus suunta olisi oikealta vasemmalle. Pienenä vastarannan kiiskenä olin hitsannut toisin päin, näin paremmin ja käden oli helpompi olla. Ja heti ekan puikon aikana huomasin, että  putken hitsaaminen eroaa levystä siinä, ettei puikolla tartte olla tuntumaa niin paljon. Kyse oli enemmänkin sulattamisesta ja eniten ala reunan sulattamisesta. Mulla olis menny tuon kaiken hoksaamisen hirveästi aikaa, onneksi kehtasin pyytää apua. Teki mieli kiilata eteen ja kokeilla. Merilä hitsasi puolet ja mää toisen puolen. Ymmärsin juuren heti ja pinnan teko oli paljon helpompaa kunhan vain siisti edellisen kerroksen.

Koko ajan kun kehitän itseäni, mietin mitkä on mun vahvuuksia ja mitkä ei. Nyt on pakko myöntää että nätin aloituksen teko ei oo mun vahvuus. Vahvuuteni putkessa on juuren teko ja kaukosäätimen käyttö.  Tässä kirjoittaessa mietin kovasti uskallanko kirjoittaa noin, oon melko monesti "kironnu" itteni vastaavilla lauseilla. Niin ja meislaamisesta tykkään edelleen, Merilältä sain siihenkin hienosäätöä.

Torstaina tulin autolla kouluun, en usko et kovinkaan moni tulis omasta autosta niin iloiseksi kuin minä tulin. Ooppeli oli ollu pitkään koululla korjauksessa, vika listakin oli pitkä ja vikoja löytyi korjattaessa. Moni jo neuvoi työntämään auton suohon tai paalaamaan, mutta mää halusin auton takas, eikä kyseessä ollut rahallisesti mikään konkurssia synnyttävä remppa. Jos olisin tienny opiskelun jatkuvan näin pitkään, mun olis ollu fiksuin myydä se, mut tällä hetkellä käyttöarvo on paljon suurempi kuin myyntiarvo, niin se ei ole järkevää. Koulu loppuu vajaan kolmen kuukauden päästä, en usko että sitten löytäisin mistään vastaavaa autoa. Nyt mulla on auto, jossa on toimiva ilmastointi ja olen siitä erittäin iloinen. :)

Samaisena päivänä olin myös koulussa vartin liian aikaisin, johtuen edellä mainitusta. Valmistin palat, olin valmis hitsaamaan kokeen. Mun ja Merilän hitsaama rinkula oli ollut suht puhdas ja sen jälkeiset harjoitus palat. Huokosia oli aloituksissa ja oli ne jokseenkin sen näköisiäkin. 7.30 kappale oli valmis ja leimoissa. Koskaan mulla ei oo ollu yhtä rauhallisesta kokeen hitsaus oloa. Ei jännittäny yhtään. Juuri onnistui, mutta pinta oli aika epävarma. Merilän sanoin, se ei ollut häikäisevän kaunis. Mutta se kuitenkin täytti vaatimukset, sain ensimmäisen putki kokeeni läpi. Hieman jäi aloitukset harmittamaan, mutta opettaja Jauhiainen sanoi, että tuun varmasti sen oppimaan seuraavien putkien aikana, ja että nyt vasta todellinen hitsaaminen alkaa.

 

 

 

Aloitin pysty putkea, Santeri ja Merilä pelotteli et se on kamalan vaikea, siihen menee aikaa. Laitoin putket ja aloin hitsaamaan, ensimmäiset puikot meni laki asennossa, seuraavat puikot meni pystynä ja pääly puoli jalkona. Suureksi yllätykseksi juuresta tuli oikein nätti. Pinta olikin eri juttu, piti hakea oikeaa virtaa ja hieman muistella miten se pysty meni. Käytin vanhoja puikon pätkiä kun niitä oli kertynyt koppiin yllättävän paljon. Samalla sain harjoiteltua aloituksia. Meislasin kappaleen ja se oli yllättävän puhdas, melkein voisi sanoa että puhtaampi kuin vaaka putket joita olin availlu. Löysin oman lemppari asennon. Ihanan haasteellista ja uutta.

 

 



 

Eikä viikkoakaan ilman "viraapeli" hommaa. Elikkä kyseessä opettaja Jauhiaiselta saama pieni asiakastyö. Aluksi en halunnu suostua, just olin itseni kans sopinu et keskitän jokaisen tunnin vain itselleni, enkä aloita värkkää muuta. Mut ei tartte kauheesti suostutella kun kyseessä oli tigillä hitsaaminen. Mun halukkuutta testattiin silläkin tiedolla että putki oli vain millin ainesta ja rimpula kuutta milliä, eikä putkea olisi enempää, pitäisi kerrasta onnistua. En tiiä voiko univelka tehdä tälläiseksi et ei jännitä turhaa, et on niin väsynyt et keskittää energiansa vain tarpeelliseen. Hitsaukset onnistui ykkösellä ja palautin kappaleet hyvin mielin.

 

 

Hitsaus tulee uniin

Näin eräs yö unta jossa olin Haapavedellä mummolassa. Oli kevät tai syksy, kukaan ei ollut t-paita päällä muttei kellään ollut paksusti vaatetta. Mentiin sisälle, mummo oli laittanut ruokaa, niinkuin oikeassakin elämässä voisi tapahtua. Tunnelma oli rauhallinen, kaikki vain olivat, eivätkä puhuneet, hymyilivät, kaikki oli hyvin. Sitten yhtäkkiä nään pöydällä laki sauman joka on vajaa koko matkalta, ihan kuin pinta palkoja ei olisi hitsattu ollenkaan. Mulle tulee kamala hätä miten ehdin hitsata nätin pinnan ennen kuin hitsaaja setäni tulee. Uni päättyi siihen kun aloin miettimään missä saan sen hitsattua.

Tämä siis aikaa ennen laki koetta. Ihminen on suunniteltu hyvin ku se unen aikana ja unissa prosessoi asioita tulevaa varten ja käy läpi menneitä. Hyvä ystäväni sanoikin, että unet voi jakaa pelkoihin ja toiveisiin. Tämä oli pelko epäonnistumisesta ja sen näyttämisestä. Nyt onkin kiva kun voi kotona kertoa onnistuneensa. Olen oppinut taas paljon uutta, yksi osio on takana päin. Tunnen olevani ihan kelpo yksilö. Nyt leuka sopivalle korkeudelle ja harjoittelemaan vaaka putkea. :)

EN 287-1, 111, P, BW, 1.2, B, t9, PE, ss, nb

Maanantaina oli piipun hatun viimeistely ja siihen humahti melkein kokonainen päivä. Loppu päivästä hitsailin laki saumaa ja mietin milloin saan kokeen tästä läpi, niska ei kestä tätä kauaa. Sedän neuvot sai juuresta hyvän, ratkaisu oli siinä että työnsi puikkoa tosi paljon, piti valokaaren toisella puolen ja pysähtyi seivin reunalle hetkeksi, silloinkin kunnolla puikkoa työntäen. Tavallaan tunsin puikon koko ajan, aina kun haaveilin, sula alkoi kasaantua palloksi ja juuresta tuli vajaa. Välillä kun hitsasin pintaa, muistelin pätkäukon sanoja "yyksi tai kaaksi kuukautta". Nyt ensimmäisestä yrityksestä olisi vajaa kuusi viikkoa. Pienenä armona se allas projekti ja piipun hattu. Mietin, että riittääkö halu ja tahto korvaamaan puuttuvan taidon, pystynkö tähän. Mietin heikkoina hetkinä mitä muuta voisin tehdä, onko joku tapa kiertää tämä. Tulin tulokseen ettei voi muuta kuin yrittää parhaansa. There´s no turning back.




Juuren harjoittelua

Tiistaina piti saada hitsata tunnustelu palanen ennen koetta. Hitsasin kokeen ja hitsasin niin hyvin kuin siinä ressissä pystyin, värkkäsin selkä märkänä ja en edes käsitä miten sain käytettyä aikaakin siihen niin paljon. Olin jo luovuttaa, mutta minulle ei jätetty muita vaihto ehtoja kuin jatkaa koe loppuun. Vein näytille ja taas sain hylätyn. Pinta pompautti taas, se oli liian tuhti ja pintapalot eivät olleet jouhevasti liittyneet toisiinsa. Olin ihan murheen murtama, en niinkään siitä että koe ei mennyt läpi, lähinnä siitä kun pelkää tuottavansa pettymyksen ku oon kuitenki ollu aika reipas ja nopea oppimaan koko ammattitutkinnon ajan. Vollotin noin kolme kyyneltä, kunnes tajusin suunnata pian syömään ennen kuin veren sokeri menisi entistä alemmas.

Samaa juurta. Jauhiaiselle kiitos kuvista.

Menin syömään ja söin hyvin hitaasti ja rauhallisesti, nollasin tilanteen ihan täysin. Halliin palattuani nään Merilän lähtevän mun kopista. En heti huomannu, että siellä oli mulle malli kappale pinnasta. Ajatuksena oli hitsata pinta useampana palkona ja siten että uusi palko tulee hyvin reilusti edellisen päälle. Opettaja Merilän neuvo pelasti pinnan tulevaisuuden: ei saa yrittää kerralla saada pintaa täyteen. Aiemmin olin siis kahdella palolla koittanut saada nätin pinnan, olin kyllä kokeillut tätä kolmen palon aatetta aiemmin, siitä ei silloin vaan tullut mitään. Mun ajattelu maailma näkee tämän melkein niin että väli palot ja pinta hitsataan samassa järjestyksessä kuin vaakakin. Kokeilin hitsata Mertsin tyylillä, hitsaamistani seurattiin ja sain huomautuksia jotka kehittivät lisää. Hitsasin loppu päivästä kappaleen ja olin oikealla suunnalla.    

 

 Torstaina taisin talttailla huvin ja urheilun vuoksi saumoja, Merilä siinä lähistöllä ollessaan tuli seuraamaan tekemisiäni. Tiistain jäljiltä oli hyvä olo, vaikka koe oli vieläkin vaiheessa. Silloin tiistai-iltana mietin että opin hylky tuloksesta enemmän kuin siitä kuin koe olisi mennyt läpi. Enkä halunnut saada sitä rimaa hipoen läpi. Sain rohkaisua Merilältä, en muuten olisi hitsannut koko koetta. Kysyinkin jo että ekkö hermostu muhun ku en saa koetta läpi.

Hitsasin kokeen, hieman loppua piti korjata, ja vihdoin sain Merilältä kuulla ne sanat jotka olisin halunnu kuulla jo aiemmin; leikkaahan tuosta poikki (Merilä näyttää kohtia joista kappale leikataan kuvauksia varten kapeammaksi). Koe lähtisi Naantaliin.

Perjantaina nousin jokseenkin väärällä jalalla, aamu pyöräily tökki, pää postin edessä olevat rehut haisi pahalle, eikä tienny miten päin olis. Kaipasin lämmintä kaakaota ja rentouttavaa hetkeä. Koulussa en oikein tienny mitä tekisin, hitsasin lakia ajankuluksi, odotin vastausta kuvista. Opettaja Jauhiainen tuli keskeyttämään ja patisti voimakkain sanan kääntein aloittamaan jo seuraavaa, eli putkia. Sahattiin putket, viistettiin ja sain juurta varten kakkosen puikot. Vieläkin ne tuntu ihan liian pieniltä, mutta ei juuren teko muullakaan olisi onnistunut. Hitsaus asento oli PC/T. Yksi putki pari meni oikean virran ja asennon hakemiseen. Loppu päivä meni sahan luona ja on vieläkin yhtä hienoa oppia jotain uutta jostain laitteesta jota on käyttäny kymmeniä kertoja. Viisteiden tekeminen paine ilmalla vie aikaa. Toivoisin kovasti että putkien polttoviisto kone saataisin toimimaan pian.

Siinä ennen lounasta palloilin plaanin seutuvilla, etsiskelin levyä jonka päälle voisin putken asettaa hitsauksen ajaksi, kun Merilä sano et hyvinhän se sun koe meni ja taispa näyttää peukkua. Olin yks iso kysymysmerkki, oli jotenkin niin epätodellinen olo koko laki kokeesta. Se oli menny läpi, siinä oli ollu pari pientä kuona sulkeumaa ja reunahaavaa, muttei niin paljon että se olisi antanut hylky tuloksen. Uskomatonta, minä hitsasin laki kokeen. Mua pitäis hieman nipistää ku tässä kirjoittaessakin se tuntuu niin uskomattomalta, vaikka pätevyystodistus on tuossa vieressä. Niin ja piti vielä ekstrana hitsata alapiena uudelleen, on tullu jokin uusi pykälä jonka takia niin kuuluu tehdä, se meni ekalla läpi.

 

Loppupäivästä Merilä tuli tuomaan em. pätevyystodistuksen. Halusin hypätä Mertsin kaulaan, olin niin iloinen, tuntu et me oltiin yhdessä onnistuttu.

Piipun hattu

Sahatut putket, särmätyt palikat + laput



Mallailemassa kattoa, suomennettuna, öö, sovittamassa kattoa

Pysyykö vai ei?

Katto pään päällä. Kiitokset Koivusen Kimmolle kuvista! Ehkä seki jaksaa nyt lukea nää kirjoitukset ku on kuvia tekstin tueksi. :)

Mun ja Petterin työpäivät kohtas taas kun mun piti perjantai aamuna olla omilla asioilla, niin Merilä lisäs Petterin tiimiin mukaan. Oli sata kertaa helpompi hepata paloja kiinni kun joku piti niitä pystyssä. Ei ollu niin älytön värkkääminen. Toki oli mukava kuulla tosi elämän hitsaus tarinoita kun hitsas.

Saatoin taas hieman polttaa itseäni, palikan reuna lepäsi tippumisen seurauksena murto-osa sekunnin reiden päällä, haalari oli samantien tulessa ja tuli reikä. En tuntenu mitään kipua niin en menny katsomaan jäikö jälkeä, mutta näin jälkitarkastelussa huomaan nahan kärsineen pienen kosmeettisen vaurion.

Lappujen aineen vahvuus 1 mm. Saumat on nyt harjattu ja alkuviikosta ne viimeistellään.

 Päittäis vedot ei ollu mun vahvin osa alue tässä työssä, virtaa sai olla tosi vähän ja silti tuntu et mitään ei ehdi tehdä kun menee jo liikaa läpi.

Oli tosi ihanaa hitsata tigin kanssa. Ei olis edes tarvinnu hitsata ympäri mut halusin vain ja ainoastaan sen takia kun se on niin mieluista. Ihailin omia hitsailuja. Hitsaus kappaleena soi "jos mä oisin sun mies".

Reeta <3 TIG. Tuli paljon muistoja syksystä mieleen. Tuossa hommassa on ihan oma tuoksu ja tunnelma.

Tuote valmiina. Piste hitsattiin katto kiinni.

"On sulla hyvä lamppu"

Koe päivä ei menny ihan suunnitelmien mukaan. Hain leimat, enkä vetäny vakkari kenraalia. En halunnu et käy niinkuin monesti aiemmin on käynyt, et aika loppuu kesken ja sit saa purra hammasta ja olla kiukkuinen itselleen ku on vatuloinu. Jätin keskiviikkona kuntopiirinki väliin, ettei varmaan oo käsissä mitään ekstra tärinää.

Aloitin hitsaamisen, vaikka ei ollu edes kunnollinen jännitysolo tila, silti kun valokaari ensimmäisen kerran sytty, jännitys tuli luokseni. Tuli vapinaa ja tuntu etten yhtään tunne sitä missä puikko liikkuu, olin hyvin epävarma. Kannustin itseäni et onhan monesti käyny niin et on tuntunu siltä et tulee ruma ja on tullutkin ihan keskiverto pätkä. Näin kävi nyttenkin, usean puikon ja hionnan jälkeen juuri tuli valmiiksi. En uskaltanu katsoa sitä kesken kaiken, annoin kuona kerroksen olla paikallaan. Kuona kerros näytti lupaavan paksulta, olisi se ainakin läpi tullut kunnolla. Jos olisin nähnyt hyvän juuren, olis voinu tulla paineta et pilaan homman muilla paloilla.

Välipalko olikin mun kompastus kivi. Lähdin täyttämään 3.2 puikolla, liikutin puikkoa puolelta toiselle, pysähdyin pieneksi sekunniksi laidalle ja vedin nopeasti keskikohdan yli, kunnes puikko hulahti juuresta läpi. Nostin maskin päästä ja vaan tuijotin reikää, ei tuota saisi millään enää paikattua. Ei oo muuten eka kerta kun sattuu jotain erikoista juuri silloin kun on koe päivä ja koe kappale. Menin Merilän luo, kerroin tapahtuneen ja sovittiin että pidän lounas tauon ja yritän uudelleen.

Uudet levyt, uusi yritys. Jännitys oli tässä vaiheessa kuoletettu, oli enää vaan halu onnistua ja saada kappale kuviin. Juuri onnistui hyvin, välipalot tein eri tavalla kuin ennen, vedin kolme nopeaa vetoa, jolla sain hyvän alustan pinta paloille. Ensimmäinen pinta palko meni hyvin ja toinen myös. Aloituksen teko on aina yhtä haastavaa, en koskaan tiedä sata varmaksi millainen aloituksesta tulee. Hyvännäköisiä niistä on tullu noin keskiarviollisesti, mut ei vaan oo samaa varmuutta kuin muilla prosesseilla.

Hakkasin kuonan pois ja harjasin, lähdin viemään kappaleen Merilän tarkasteluun. Siinä kunnon valossa ja varsinkin oman lampun valossa karu totuus näkyi: vajaus pinnassa. Eikä sitä ollut edes molemmilla puolilla, vain toisessa reunassa ja sielläkin vain alussa ja lopussa lyhyet pätkät. Masensi todella paljon. Merilä sanoi että pystyn parempaakin ja olen yhtä mieltä tästä. Avasin kokeen ihan mielenkiinnosta, pari pientä huokosta näin, en kuitenkaan mitään ryppäitä tai isoja pisteitä, ehkä jopa parempi näin, mistä sen tietää vaikka olisi tullut hylky viimeistäään röntgenissä. Pari pientä huokosta saa olla, mutta silti.

Opettaja Jauhiainen vielä jälkeenpäin ihmetteli miksen ollu tehny mitään korjausta siihen ennen viimeistä palkoa, miksen ollu kattonu lampun kanssa. En voi syyttää kuin itseäni, on oltava huolellisempi. On varmaa etten anna tämän toistua. Otan tämän oppimis prosessina ja oli hienoa saada palautetta, että oppimista on tapahtunut jo siinä kun osasin kehua juuri saumaani kun siihen oli aihetta.

Savupiipun katto

Perjantainen pieni kevyt sahailu homma olikin ajallisesti pidempi rojekti. Kun olin saanut putket sahattua, Merilä tuli ja sanoi jotenkin näin: sinähän sitten hitsuuttelet nämä myös. En oo ihan varma kumpi reaktio tuli ensin, sisimmässä ääneen huudettu jippii-huuto vai harmistunut huokaus. Huokailut ja huudot unohtui siihen paikkaan kun varmistui että saan hitsata tigillä. Silmissä varmaan pyöri sydämmiä niinkuin hedelmä pelissä ja huvituin omista vahvoista tunteistani yhtä hitsaus prosessia kohtaan.

Turrutin huokaus-puolen, sen puolen joka pelkää ajan loppuvan kesken. Yritän antaa itselleni vähän löysää, jotta mun olis rennompi olla. Oon vaan mun aika taulusta jäljessä, kohta oon siinä tilanteessa et mun pitää tehdä viikkoon yksi koe.

Olin ikävöiny tig hitsaamista, hyvä kun maltoin mennä edes syömään. Ihanan äänetöntä ja siistiä. Piti ensin kokeilla yks piena että osaanko enää mitään, mutta yhtä nättiä siitä tuli kuin oli tullut syksyllä rosterin ja alumiinin hitsaus jaksollakin. Putket tuli hitsattua aamu päivän aikana, hieman piti oikoa, lämmitellä ja vähän käyttää rajuja otteita, kun en ollut tehty kunnollista jigiä niin ne sitten veti.

Merilä tuli uudestaan luokseni ja kertoi jatko toimenpiteistä. Pitäisi leikata 5-6mm rosterista 40x160 paloja ja särmätä ne, porata reiät ja tehdä kierteet. Melkein osasin käyttää särmäyskonetta, nolottaa jo kyllä pikku hiljaa ku oon monesti siinä ollu, homma sujuu, mut sitten kun en sitä käytä niin tulee unohduksia. Harri oli mulla kaverina näissä palikan valmistus vaiheissa. Poraaminen oli kivaa pitkästä aikaa, kierteet menin tekemään koneistamoon ja se oli mukavaa puuhastelua. Sain hyvän vastaanoton lyhyelle vierailulleni, viime kesäinen manuaalikoneistus-jaksoni muistettiin.

Eilen kävi melkein samalla lailla kuin torstaina. Kuumuus meinas vetää piippuun. Niska on tosi kipeä. En ymmärrä miten ns. pelkkä istuminen voi olla niin raskasta, välillä hitsaaminen herpaantui kun laskin samalla hiki pisaroita jotka valu selkää pitkin. Jostain pitää saaha lämpömittari, haluan tietää miten lämpimässä harjoittelen! Hitsasin ja annoin kaikkeni, yhdeltä sain pinnan nätiksi ja oltiin Merilän kans yhtä mieltä siitä että koepäivä on torstaina. Avattiin Merilän kanssa kaks ja tarpeeksi puhtaita ne olisi kuviin lähtöä varten.

Tällä hetkellä asiakas työ on siinä vaiheessa, että palikat pitää hitsata putkiin kiinni ja kaiken järjen mukaan särmätä katto-osio ja kaiketi laittaa sekin vielä kiinni, mutta ensin laki-koe.