tiistai 30. heinäkuuta 2013

Luonnetesti

Ei oo aina helppoa olla nainen, eikä oo aina helppoa olla hitsaajakaan ja sitten kun on naishitsaaja, päivä voi olla tosi huono kun sellainen sattuu. Koepäivä, aamulla vielä luulin tekeväni kokeen, mutta nää luulemiset on nähty ennenkin.

Yhden harjoituksen näytin opettaja Aarrekankaalle, tönärin kanssa mitattiin että yksi kohta oli liian korkea, se saa olla 5mm ja mulla se oli 5,3mm. Yhessä kohtaa pieni reunahaava ja lopetus oli väärässä kohtaa. Kriittinen luonteeni harmistui tästä, olisihan se kiva kuulla jonkun menneen edes hyvin. Toisaalta, mun tartteeki saada luonteelle lisää lujuutta. Opettaja suostui seuraamaan meislaamistani, suoritus oli "ok" ja sain palautetta miten sen voi tehdä paremmin. Merilältä opittu tyyli on erilaisempi ja se tuntuu itsestä paremmalta tavalta tehdä. Tässä kohtaa ensimmäisen kerran ikävöin Merilää. Tän päivän meislaamisessa oli se hyvä juttu, että se oli puhdas kokonaan. En kuitenkaan sata varmasti usko sen olleen puhdas, koska itse oon avannu pienemmällä liekillä ja vähän kerrallaan, yrittäny mennä mahdollisimman nätisti että näkis juuren tilanteen.

Ihan pakko kertoa yks juttu, se on jollakin tavalla vähän nolo, mutta mulle iso juttu. Siinä kun harjoittelin tekemään aloituksia puikon pätkillä, huomasin, että osaan sytyttää puikon! Voi sitä riemun tunnetta. Oon joskus aiemmin maininnut siitä, että se vaan syttyy enkä oo aina varma onnistuuko vai ei. Nyt mulla on tyyli tehdä se, ja niistä aloituksista on tullu kauniita, ihan oon jääny ihailemaan välillä ja harjannu ja kattonu et ompa nätti. No, ei aina ekalla raapaisulla syty mutta se liike mikä siinä pitää tehdä, on kehittyny huiman harppauksen eteenpäin. Siitä tunteesta sain paljon voimaa, kun aamupäivä jotenkin lyttäsi minut.

Valmistelin tänään useamman putken, jotta huominen olisi hitsaus painoitteinen päivä, ei tarttisi välillä lähteä tekemään putken pätkiä.

Kehityn pinnan tekemisessä koko ajan, alan taas uskomaan itseeni, että saan pinnasta kauniin. Sellaisen ettei tarvitse arpoa riittääkö ulkonäkö kuviin lähettämiseen vai ei. Välillä vaan sorrun ajattelemaan että hitsaan muita varten näitä kokeita, jos töppään jonkun sauman, ajattelen usein mitä joku sanoisi nähtyään sen. Silloin se käsi vasta alkaakin vipata. Meislauksen jälkeen otin asenteen, teen itselleni kaunista jälkeä, kaikki on minua varten, johan alkoi helpottamaan. Eli siellä kopissa on niin sanotusti välillä ainakin kymmenen tyyppiä kyttäämässä onnistunko vai en. Ja ihan itse minä ne sinne luon. Joskus tästä mielikuvituksesta on haittaa.

Iltaohjelmana daim-kakun teko, yritän lahjoa auto puolen kosseja vaihtamaan hammashihnan ooppeliin. :)

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Hylky

Aloitin hitsaamaan pientä vinoa putkea. Opettaja Merilä ehdotti, että kannattaisi käydä kysymässä koneistamossa jos joku tekisi viisteet siellä. Yllätyin suuresti kun koneistamon Opettaja Hokkanen tarjoutui ilomielin tekemään viisteitä. Ehdotin että voisin itsekkin ne tehdä jos vain kerrattaisiin perus jutut kun viime kesästä on kuitenkin aikaa. Tämä kuitenkin halusi tehdä itse viisteet, sopihan se mulle, ei oo koneistaminen ykkös juttu. Eikä edes top kympissä! Hokkanen osasi, ei menny ku kymmenen sekuntia kun yhden pyöräytti, rälläkällä olis menny kymmenen minuuttia.

Juuri meni ihan helposti, mut pinnassa jatkuva kääntäminen ja kulman muuttaminen teki pinnasta kamalan. Ei ookkaan ihan vakaat nämä kädet, eikä oo sitä koordinaatiota. Kolmannen tein yhdellä pinta palolla ja siitä tuli tosi nätti, jatkan sillä linjalla. Siinä kun sitä ihailin, Merilä tuli sanomaan huonot uutiset, hylky tuli putkesta. Vika lista oli pitkä ja numerokoodeja useampi, liitosvirhe, huokonen ja kuonasulkeuma. Masensi, ihan kuin mun ulkonäköä ja olemusta olis arvosteltu virheelliseksi. "Nyt sulla ei oo ihan standardien mukaiset pohkeet"

Jotenkin mulla oli ollu epäilevä tunne sen puhtaudesta, mutta koska mulla on ollu melkein aina sellainen olo ku kappale on menny kuviin, niin en perunu kuviin lähettämistä. Olin erittäin pettyny itseeni, kokosin itseni yllättävän pian ja aloin ihan uudella innolla hitsaamaan uudestaan. Yritin pintaan eri tyyliä ja Merilän suosituksesta lisäsin vielä enemmän virtaa, eikä näyttänyt ollenkaan hullummalta. Hioin kaikki kököt hyvin huolellisesti pois, ei ainakaan niistä jää kiinni puhtaus. Maanantaihin jää sen puhtauden tietäminen. Ensi viikolla tiukka tavoite, iso putki kuvista läpi ja pikku putki hyvälle mallille! Teema musiikkina mustaschin it´s never too late. Peliä ei vielä oo menetetty vaikka hylyky tulikin. :)

torstai 25. heinäkuuta 2013

Yhdeksän viikkoa ja kuusi koetta jäljellä

Aika on menny tosi nopeasti. Eilen kävelyllä mietin, ettei siitä kauaa oo kun syksy tuntui kaukaiselta. Toisten koulu alkaa syksyllä tai niin sanotusti loppu kesästä, mutta meillä se loppuu tämän hetkisen tiedon mukaan. Paljon olisi tehtävää ennen sitä. Se, että sain ennen lomaa tehtyä putkista kaksi koetta pois, sai mut taas tarttumaan haasteeseen. Yritän kovasti valmistua.

Viikkokin on menny joutuin, nyt on jo torstai! Oon harjoitellut koko viikon nelivitosta, eli vinoa putkea. Juuri meni helposti, en kokenu siinä mitään vaikeutta. Pinta taasen on hankala. Ajattelinkin että kyllä se vaaka putki jossain vaiheessa kostautuu. Siinähän pinta tuotti ongelmia, Merilän kanssa siitä puhuttiinkin, että vaakan pitäisi olla helppo ja pysty putken vaikea. Mulla oli kyllä ihan päin vastoin. Aina siinä menee jokin mönkään! Hion huonosti, jolloin ensimmäinen pinta palko vaeltelee missä sattuu. Aloitus tulee liian isoksi vaikka kuinka koitan kiepsauttaa puikkoa ja olla nopea. Välillä ajatus karkaa, kuljetus nopeus muuttuu ja samalla sauman koko. Ulkonäöllisesti ongelmat kohdistuivat putken ala osaan.

Eilen availin kolme, kaksi niistä oli ihan puhtaita, muutama yksittäinen huokonen ja tietenkin se kolmas minkä katsoin opettajan kanssa, sisälsi huokosryhmän, eli varmaankin aloituksessa valokaari käynyt turhan pitkänä.

Koe päivä ei alkanu kovin hyvin. Heräsin aamu yöstä oikein virkkuna, kelloa katsottuani jatkoin vielä unia, kellon soittoon olisi puoli tuntia. Heräsin uudestaan ja hämmästelin itsekkin kuinka syvään uneen olin mennyt, tuntui kuin olisi nukkunut enemmänkin. Kello olikin kymmenen yli seitsemän, että jonkunlainen töppi oli sattunut. Otti tosi paljon päähän, en tykkää yhtään myöhästyä. Olin vielä uhkarohkea, ajoin kouluun ilman ainuttakaan kupillista kahvia! Onneksi Siri oli ladannut erittäin hyvät kaffet valmiiksi, heräsin kunnolla tähän päivään.

Ensimmäinen koe hylättiin yhteistuumin. Merilästä se ei ollu kaunis, eikä kyllä minunkaan mielestä. Juuri meni ihan mönkään, siitä tuli iso, ei hylky tavalla iso, muttei sellainen nätin kokoinen. Eikä kertaakaan oo käyny niin että kun hitsaa niin hefti napsahtaa auki ja rako suurenee. Korjatkaa jos oon muistanu väärin. :) Yritin silti tehdä nätin, eihän sitä aina pysty vaikuttamaan minkälaisen rakosen hitsaat umpeen. Pintakin oli siinä ja siinä.

Aikaa kuitenkin oli ja tein toisen. Lupasin Mertsille että teen paremman. Tämä kehoitti olemaan huolellinen. Siinä hitsatessa muistelin näitä sanoja useammankin kerran. Ole huolellinen. Juuri meni niinkuin ennekin, siihen oon tyytyväinen. Pinta oli taas mitä oli, parempi kuin ensimmäinen, mutta kaksi kertaa jouduin korjaamaan. Hitsaus biisinä soi kyllikki kappale. Tänään huomasin myös sen etten pidä yhtään rälläköinnistä hiomakivellä. Yhden aloituksen takia jo luovutin, menin Merilän luo hänta koipien välissä ja sanoin että mun pitää harjoitella vielä. Merilä katsoi aloituksen ja sano että tehä loppuun.

Väli muistutuksena tähän: sitten kun koulu loppuu, annan itselleni luvan antaa palautetta opettajista!

Hitsasin putken loppuun ja vein opettajan huoneeseen. Sitä ei loppusissaan kauan tarkasteltu, sain alkaa sahaamaan sitä osiin ja valmistella kuvia varten. Kahden jälkeen putken palaset lähti kohti Naantalia. Enkä taaskaan oo kovin luottavainen puhtauden suhteen. Huomenna sama asento, mutta pienemmän halkaisijan kanssa. Kuulemma rälläkän kanssa saa itse tehdä viisteet, kun kaikki säädettävät viiste koneet on sökönä, MUR!

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Ei menny ihan putkeen, vai menikö?

Viikko lähti käyntiin muutto puuhista. Siirtäessä kohdepoistoimuria, kuului naks ja imuri lösähti pöydälle. Ajattelin että nonniin, siinä oli sen imurin loppu. Imu toimi kyllä, mutta jousto oli poissa. Aluksi yritin langalla saada sitä pysymään paikallaan, se onnistuikin, mutta hyvin pian kyllästyin turhaan värkkäämiseen kun ehjän imurin kanssa aikaa olisi säästynyt paljon. Menin kertomaan tästä opettaja Jauhiaiselle, sain pientä ohjeistusta (naljailua) siitä että putkea voi myös liikutella. Parhaani mukaan selvitin mikä on vikana, mutta selvyyden saamiseksi vaadittiin myös näkymä kertoman lisäksi.

Siitä syystä jouduin muuttamaan vanhasta kopista. Siellä olin ensimmäiset koe pienat hitsannu, oppinu ylipäätään miten koko koneen saa päälle. Lisätään, että kyseinen koppi oli minulla käytössä ensimmäisen kerran viime keväänä IW-kurssilla, sen jälkeen on tullu oltua kymmenessä eri paikassa riippuen menetelmästä ja tarkoituksesta. Siinä kopissa olin oppinu paljon, kantapään kautta ja joskus ihan oivaltanutkin. Siellä oon viettäny tunti kausia, se on ollu terapia paikka. Oon saanu ajatukset ihan kokonaan muualle tuossa kopperoisessa.

Toin tavarat, asetin tsemppipienan pöydälle, asetuin aloilleni. Siivosin enkä sen kummemmin ajatellut että illalla olisin pulssissa, TAAS.

Lähtiessäni koulusta, huomasin et oikea silmä vuotaa ja kirvelee, en ajatellut sitä sen enempää kun aika usein touhutessa tulee tunne että on roska silmässä. Koivusen Kimmo anto silmätippoja, hetkellisesti ne tuntu auttavan. Koulun jälkeen kävin lenkillä, silmässä tuntu ikävältä, otin pienet nokkaunet ja ajattelin että eiköhän ala helpottaa unien jälkeen. Silmää kirveli hirveästi, tuntu ettei voinut olla mitenkään päin. Kokeilin onneani soittamalla opettaja Jauhiaiselle, kerroin tilanteen ja sain luvan mennä käymään lääkärissä. Nolo soitto olikin sen arvoinen, silmässä oli pienen pieni metalli siru, ei siis ihme että tuntu jokseenkin ikävälle. Sain silmätipat ja nyt silmä on ok.

Koepäivänä yritin hitsata pysty putkea. Leiman hain opettaja Häkkiseltä. En oo koskaan aikaisemmin saanu mitään koetta Häkkiselle läpi ja nyt oli kova tahto tila onnistumisen suhteen. Juuri onnistui hyvin, juuren jalko osuuteen tuli pieni patti ja halusin tehdä viimesen päälle hyvän, näyttää että minä osaan. Rälläköin viimeisen pätkän pois ja tein uuden. Katsoin putken sisälle ja siinä hetkessä opettaja Jauhiaisen viisaat sanat kuuluivat mielessäni: harvoin se korjaamalla paranee. Siellä oli ihan kamalan suuri juuri, tuijotin putkeen vaikka kuinka kauan. Hain opettajan ja varmistin hylky päätöksen. Häkkinen oli samaa mieltä että kannatti tehdä uusi. Päivä oli jo niin lopuillaan, että koe piti siirtää torstaihin.


Pysty putken pinta, miksi kuvassa näyttää aina ihan kamalalta !

Virheen sivu profiili, töskäsin aloituksia, kuvassa harjoituskappale
 


Keskiviikkona hitsasin pari putkea, jonka jälkeen käytin lopun päivän putkien sahaamiseen ja esivalmisteluun. Oon hieman uhkarohkea kun otin päätösvallan omiin käsiin ja aloin sahaamaan putkia Jurin puolella hitsauslaboratoriossa. Sahan voi jättää sahaamaan ja samaan aikaan voi esim. m**kku mirkelin kanssa poistaa putken sisällä olevan sauman. Kaikki on siis paljon tehokkaampaa Jurin sahalla. Hallin puolella olevassa sahassa on jotain ihme väsymys ainetta. Siinä kun painaa liipasinta ja sahailee, alkaa väsyttämään ihan kamalasti, pari kertaa oon alkanu huojumaan ja on käyny niinkin että sahaus käsi on nukahtanut ja sahaus keskeytyny. Erittäin pitkästyttävää. Jurin puolella ei oo kun yks huono puoli. Se on kuin tsunamin jäljiltä. Tai ei ole enään. Siinä esivalmistelu töiden ohessa "hieman" järjestelin. Keräsin jätesäkillisen roskia ja trukki lavallisen metalli romua. Oon siellä joskus aikaisemminkin siivonnut, en oikein ymmärrä miten siellä voi aina olla niin kamalan sotkuista kun siellä ei varsinaisesti kenenkään hitsaus paikkaa ole. Jotkut hieman ihmetteli mun ajankäyttöä, miksi näin turhaa vaivaa. Syitä on periaatteessa kaksi, ensimmäinen on se, että olen itsekäs eli mun ei tartte kompuroida ja kävellä labyrinttiä pitkin sahan luo ja toinen syy on se, että epäilty henkilö joka saattaa aiheuttaa/antaa epäjärjestyksen syntyä, on syksyyn asti muualla.

Oon unelmoinu muutenkin. Mulla on taas toivoa siitä, että ehtisin saada ammattitutkinnon kasaan syyskuun yhdeksänteentoista päivään mennessä. Ja unelmoin siitä että joskus oon opettaja. Se unelma sai tuulta siipien alle pienestä opetustuokiosta Tuohimetsän kanssa. Jukka oli tuskastunut alapienan kanssa ja pyysi näyttämään miten mä sen teen. Itsevarmasti otin nelosen puikon pitkästä aikaa ja ruuvasin suurin piirtein amppeeri määrän. Onnistuihan se. Puikko ei kyllä syttynyt ekalla, se on se tekijä joka erottaa mut oikeasta opettajasta. Hitsasin kaksi pienaa, toinen oli käytetyssä kappaleessa ja toisen vedin uusiin paloihin. Jälkimmäiseen tehtiin murtokoe ja olihan se miehekkäästi särmän sulattanut. Tuohimetsä vei ensimmäisen pienani Merilälle ja Jauhiaiselle näytille, olivat kehuneet ja kun Jukka oli tunnustanut mun hitsanneen sen, Jauhiainen lähetti terveisiä, että voi alkaa hommaamaan opettajan takin. Aika hieno ajatus et mullakin olis joskus housut ja takki (oppilailla on vaan haalari :( ) ja takissa lukisi LAURILA. Voisko joku hieman tiputtaa maan pinnalle?

Koepäivänä mulla oli valmiiksi laitettu kappale pöydällä. Hitsasin kappaleen ja vein Merilälle. Sain hyväksytyn merkinnän ja luvan aloittaa tekemään vinoa putkea. Se on ollu mun sellainen salainen haave/unelma että joskus pääsisin niin pitkälle. Silloin kun harjoittelin puikon sytyttämistä ja alapienaa, tämä ajatus tuntui kaukaiselta. Nyt minä hitsaan sitä. Ensimmäinen juuri oli nätti, ei mitään ongelmaa, mutta pinta, todella ruma, susiruma. Olin varma että joku opettajista tulee katsomaan miten menee, kävi tuuri kun sain tuhottua sauman ennen kuin näin olisi käynyt. Avaamisessa näkyi pari yksittäista huokosta ja yksi rykelmä. Hitsatessa mun päässä alkoi soimaan Kalajoen hiekat, kappale vaan voimistui voimistumistaan. Olin viimeinen hallissa, kappaleen viesti oli selvä, aika lähteä KESÄLOMALLE!!!!!!!!!

Kuva kooste sukellusaltaasta

Petteri tekemässä jatkoa

Metrejä metrien perään


Kaikki rutiili saumat vedettin alapienana

Oli suhteellisen haastava hitsata ohutta pitkästä aikaa lankakoneella.







Hiomista






Hitsuuttamista

 

Kipinöitä, kipinöitä<3









Aletaan olla lähellä valmista tuotetta.

Loppupeleissä viimeistelyyn meni yllättävän paljon aikaa kun jokainen nööli otettiin  pois hiekkapuhaltamista varten.

Ei nähnyt juuri yhtään sitä mitä hitsasi.

Petteri hitsasi puikolla.



Petteri

Merilä, Siri ja Petteri

Sirppa, hoplaa :)



 





Allas valmiina: