sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Viimeinen

Nyt on pakko tunnustaa että taustalla soi nylon beatin viimeinen. En sen enempää kappale valintaa ajatellu kun laitoin youtubesta sekoitus kansion soimaan. Jokin merkkihän se tämäkin oli. Viimeistä saumaa koulussa harjoittelen. Viimeistä tältä erää.

Maanantai oli trukkikortin teoria päivä. Palaan tähän myöhemmin. Palauttelin taukojen aikana tavaroita, vein opettaja Nakolinnalle kirjan joka oli ollu lainassa melkein koko opiskelun ajan, eli vajaan kaksi vuotta. Kyllä sitä muutaman kerran on tullu larattua! Kävin kahvitauon aikaan merkkaamassa itseni läsnäolevaksi, marssin opettajan huoneeseen mitään aavistamatta. Opettaja Jauhiainen puhui puhelimessa ja näytti viittoman "läpi meni, hyvä homma". Aloin kiemurrella kuin onki mato, olis hauska nähdä itsensä jossain piilokamerassa, miten oikein alan mutkitella kun oon iloinen. Ja jos mulla olis häntä, niin sekin olis heilunu. Vaaka meni kuvista läpi!

PC.

Tiistaina oli trukkikortin käytäntö päivä. Ajaminen tuntu jotenkin ikävältä kun ei ollu samalla tavalla peilejä kuin autossa, piti kääntyillä koko ajan että näki kaikki trukkilavat jotka oli meillä ajo ratana, pöllön pää ei ois ollu yhtään huono. Eipähän ainakaan aja kenenkään päälle. En yhtään ihmettele jos on näillä kuskeilla selkä ja niska rasittuneina kun päivän pyörivät ja päivästä toiseen. Sain näistä haasteista kortin käteen ja pääsin takaisin pelipaikalle hitsaamaan, oli se rankka veto istua päivä luokassa. Palaan tähänkin myöhemmin.

Taivutuskokeeseen meni aamupäivästä iso lohko, tarvittiin kaksi taivutus sauvaa, päätypalat roskiin. Ensimmäinen taivutus meni hyvin, toiseen tuli kolme pientä erillistä repeämää, hieman yli millin mittaisia, eli ei mitään hätää, koska kolme milliä on raja.


Repeämiä

Samana päivänä aloitin intensiivisen lakisauman harjoittelun. Haasteeseen ei kuulunut vastausta, menin opettajan huoneeseen ja sain sieltä Jauhiaisen mukaani. Olin valmiiksi hitsannut juuren, koska siitä eteenpäin mulla oli toteutus vaikeuksia, montako välipalkoa vai yksi ja millä kaari alueella kannattaisi liikkua.

Opettaja Jauhiainen kertoi, että kannattaa hitsata yksi välipalko, levittäen ja niin että se täyttää hyvin ja on mahdollisimman tasainen, ihan kuin monissa muissakin levykokeissa on ollu ideana. Arvoja piti muuttaa sen mukaan, että pisarat jäisivät ylös. Jauhiainen hitsasi ja minä koitin parhaani mukaan kuikuilla mistä parhaiten sattuisi näkemään, koska asento on sellainen ettei hitsaajan itsekkään ole kovin hyvä nähdä (ainakaan minun), missä menee. Seurasin käden liikkeitä ja tunnustelin mielessäni tahtia millä Jauhis eteni. Katselin vapaan langan mittaa, pistoolin asentoa. Välipalosta tuli tasainen, eikä se vaatinut mitään hionta toimen piteitä. Pintaan tulisi kaksi palkoa, samoilla arvoilla kuin välipalkokin. Ensimmäinen suhteellisen nopeaa ja toinen hieman hitaammin. Opettaja Jauhiainen opetti aina hitsausten välissä, miksi näin ja perusteli ja kertoi omia kokemuksiaan. Pinnasta tuli erittäin nätti, en olis uskonu et laki sauman saa näyttämään siltä. Töllötin sitä jonkin aikaa ja hymyilin. Musta on aina yhtä hienoa nähdä se kun jompi kumpi opettajista tulee näyttämään mallia ja pääsee näkemään että se taito on siellä selkärangassa, eikä se lähe sieltä mihinkään. Ja usein heti tämän jälkeen tulee sellainen olo, että minä haluan äkkiä päästä kokeilemaan.


Jauhiaisen malli laki saumasta

Hitsasin ensimmäisen, välipalko oli vähän kupumainen ja täysi, hioin enimmän siitä pois. Pinnassa menin ehkä hieman liian lujaa, varaa olisi ollut mennä hitaamminkin, koska joihinkin kohtiin jäi hieman vajaata. Tein toisen, koska olin varma että kun meen ihan hieman hitaampaa, pinnasta tulisi vielä paremman näköinen. Aina lakisaumassa on vähä sellane olo että jos en mee tarpeeksi nopeaa, sauma valuu syliin. Seuraavassa luotin siiten että se pysyy siellä. Yllätyin miten hyvin pinta meni. Vertasin sitä Jauhiaisen tekemään ja tiedän näiden kaikkien kuukausien jälkeen, että oppilaan ei tarvitse pystyä ihan samaan suoritukseen kuin opettaja, mutta hyvä sen olisi olla sinnepäin. Onhan opettajilla, ainakin minuun nähden muutaman vuoden etumatka. :) Oho lähti rönsyämään. Kappale oli aika lailla samannäköinen kuin Jauhiaisen malli.

Kirjoittajan hitsaama


En voinut olla sanomatta Jauhiaiselle, että tuli melkein samannäköinen, kun kävelin opettajan huoneen ohi. Mua vaadittiin tuomaan näytille, mutta en kehdannut, kun se ei tismalleen ollu samannäköinen. Päivä oli pulkassa (talvella tahdon pulkka mäkeen!), siivoillessani Jauhis tuli katsomaan mitä olin saanu aikaan. Näytin ensin ensimmäisen, sen mikä oli vajaan oloinen. Se oli opettajasta hyvä ja vain yhdestä kohtaa vajaa. Näytin toisen, viimeisimmän. Opettaja Jauhiaisen mielestä sauma oli paremman näköinen kuin hänen tekemänsä malli. Ja Jauhiainen vaati että sauma avattaisiin heti aamusta, että näkisi osaisinko sulattaa tärkeimmät paikat ja kuljettaa oikeassa asennossa.


Lähempää tarkastelua

Mun on kauhean vaikea kertoa mitä siinä oikein tapahtuu kun Jauhiainen näyttää mallia. Osaan katsoa Merilän hitsausta ihan yhtä tarkkaillen ja opin siitäkin, mutta tässä on jotain mitä en osaa selittää. Olenko sittenkin ihan lahjaton kirjoittaja kun en osaa kuvailla yhtä oppimistilannetta? Oon joskus ennenkin kuvaillu tätä niin että siinä meidän välillä on jokin kaapeli, mitä pitkin tieto siirtyy. Kun katselin Jauhiaisen hitsaamista, tuntu jo kuin olisin itse hitsannu siinä. Eikä mulle jääny mitään epäselvää, mulla oli kaikki mitä mun tartti tietää. Tärkeimmät opit: nurkat pitää sulattaa ja hitsata vetämällä.

Keskiviikko aamuna hyvännäköinen laki sauma avattiin ja se oli puhdas. Olin siis osannu sulattaa kriittiset nurkat. Hitsasin melkein kymmenen saumaa koko päivän aikana, oikein urakoin ja se johti siihen että puhtaus kärsi kun keskityin ennemmin nättiin pintaan. Puolet oli puhtaita, muutamassa oli huokosia ja yhdessä oli liitos virhe. Tuli epävarmuutta siitä että onko koe päivä huomenna vai ei. Jokatapauksessa nämäkin päivät oli hyviä hitsauspäiviä. :)

lauantai 21. syyskuuta 2013

Kolme asentoa

Torstai 12.syyskuuta

Koe viikossa pitää mielen virkeänä. Otin aamulla leimat ja virheistä oppineena hitsasin kokeen heti leimojen hakemisen jälkeen. Juuresta on tullu aika varma, mutta aina kun kerron jollekkin jonkun sujuvan niin tietenkin käy niin ettei sen jälkeen suju ollenkaa. Ehkä kuvittelen tän, mutta on se toisaalta joskus niinkin että kellä onni on, se onnen kätkeköön. Kokeessa juuri onnistui ja pintakin. Ensimmäinen pinta pätkä meni hyvin, sitten otin aloituksen. Katsoin jälkeä ja olin tyytyväinen, mutta sitten iski pieni jänskätys et nyt kusen tän kokeen ku muuten on ihan helmi saumaa tullu. Keskipätkä onkin sen näköinen et pistoolia on tullu puristettua. Viimeiseen pätkään kokosin itseni, näin ollen kaksi kolmas osaa onnistui hyvin. Arvioinnissa tuli huomautusta sauman tois puoleisuudesta, pitäisi olla tarkempi asennon suhteen ja pyrkiä katsomaan hitsausta suoraan edestä.

Jauhiaisen hitsaama malli, PF
Oma kenraalini, PF



















Koe kappale, PF


Menin jatkamaan vaakan harjoittelua. Mulla on ollu viime päivät tälläinen nälkä kasvaa syödessä-olo ja aloin heti ajattelemaan et tiistaina osaan jo tehdä tästä kokeen. Juuri onnistui taasen. Välipalot meni omalla painollaan, mutta pinta tuntu vaikealta, ei tuntunu kivalta huomata että 320 milliä on liian pitkä matka hitsata suoraan samalla nopeudella.


Viime viikkoinen pala, joka hitsattiin Merilän kanssa yhdessä, PC. :)

Eräänä päivänä kopin verho heilui ja Jauhis tuli katsomaan kuinka meni. Katseli pitkään saumaa ja tiesin jo odottaa et joku on väärin ja siitä tulee sanomista. Taas, kuinkakohan monennen kerran sama opettaja kertoo että hitsaan väärin päin. Välipaloissa ja pinnan kolme ensimmäistä saumaa tulisi hitsata oikealta vasemmalle eikä toisin päin. Mielessäni kiihdyin nollasta sataan sekunnissa, en halunnu mussuttaa mitään vastaan, kun tiesin että häviäisin samantien. Kokeilin hitsaamista oikealta vasemmalle ja kaikki kiukku tyyntyi. Etsin Jauhiaisen ja kysyin että miltä tuntuu olla noin hyvä opettaja. Näkeminen helpottui ja välipalot ja pinta muuttui paljon tasaisimmiksi. Pinnan palot sulivat nätisti yhteen, siskoiksi. Ei näyttäny enää kyntö pellolta. Ja meni suoraan ja sauma oli saman kokoista. Seurasin vain sulaa, enkä keskittyny siihen että missä reuna kulkee mihin hitsataan. Jauhiainen ja Merilä kävivät keskustelua kummasta suunnasta on parempi hitsata, loppusissaan aivan sama, koska molemmat hitsaavat sen hyvin. Minulle sopi enempi suunta oikealta vasemmalle. Viimeinen pintapalko tulee vetää vasemmalta oikealle niin näkee paremmin täyttymisen, ettei tule reunahaavaa. Pistoolin asennolla on myös suuri vaikutus!

Jatko aika asia tuli selväksi, jatkoa on tullu, vaikkei paperi ole saapunutkaan perille. Oon varmaan itte töpänny ja unohtanu ilmoittaa osoitteen muutoksesta Turun työkkäriin. Koulussa saan olla melkein vuoden loppuun, mutta liiton rahat, joilla tulee toimeen just ja just, ovat kuukauden päästä käytetty. Vajaan kahden vuoden opiskelun jälkeen haluaa jo kovasti saada kunnolla voita leivän päälle, vaikka ei se leivän syönti hyväksi oo oikein kellekkään. Oon kaikin puolin valmis menemään töihin, odotan sitä. Paljon.

Torstai 19.syyskuuta

Vaaka sauma lähti kuviin. Tein itseäni ja Merilää varten pari kenraalia, halusin et avattais ne vielä varmuuden vuoksi. Epävarma olo osottautui oikeaksi, huokosia oli ilmaantunu sauman ylä puolen laitaan. Yleensä vaaka asennossa tälläinen ongelma on yleistä alhaalla. Pohdittiin asiaa ja itse vahvasti olin/olen sitä mieltä et välipalot oli varmasti tarpeeksi täyttäviä ja että niille on ollut tarpeeksi tilaa. Kökköisyys on kolmannen ja/tai viimeisen pinta palon alla. Ruoppasin seuraavan palan paremmin siitä kohtaa ja puhtaampi se oli. Muutama pieni huokonen. Jostain syystä on ollu kumman läsnäoleva olo. Unet jäi vähäksi niin voi olla niin ettei oo ylimääräistä energiaa olla jännittynyt. Kokeen juuri onnistui, hion kolot huolella avariksi, jotta saumalle olisi tilaa. Tietenkin kokeessa on aina jotain erilaista, joka hankaloittaa hitsaamista, oli paljon enempi hiottavaa. Uskon selvittäneeni nämä. Jänskättää saada tietää mikä on röntkenin (röntgenin) tulos. Sen saa sitten kuulla alkuviikolla, varmaan maanantaina.

Viikolla sattui myös rälläkkä mysteerio. Aamupäivällä Siri tuli sanoo et sen rälläkkä hyyty ihan tosta noin vaan. Aateltiin et varmaan hiilet loppu. No, meni pari tuntia, pistin rälläkän käyntiin ja hyyty siihen sekin ja kahden sekunnin päästä verhon takaa tuli Siri. Epätodellinen yhteen sattumaa. On kyllä tarkkaan mitattu käyttö tunnit ku melkein samana päivänä rälläkät otettiin ja sitten ne hajos samana päivänä. Saatiin uudet tilalle ja se uus on niin kevyt!

Eilen aloitin laki sauman (PE) harjoittelun. Haasteeseen en oo toistaiseksi saanu vastausta, aloin siis itse kokeilemaan ja luin Jauhiaisen hitsausohjeita. Ohjeet autto ainakin juureen, eka kokeilin samalla periaatteella kuin puikon kanssa, mutta siitä ei tullu mitään. Ei lankaa voi mitenkään työntää, mutta onneksi ohjeessa oli erittäin hyvä kuva, joka ohjasti minut oikeaan suuntaan. Yhteen koitin tehdä välipalkoja ja pintaa mutta en osannu päättää millä tavalla railon täyttäisin. Niska ei tykkää tästä yhtään!

Tuossa on tullu myös mietittyä sitä, että toissapäivänä oli se päivä jolloin mun koulun käynti olis voinu loppua. Melkein siis pääsin tavoitteeseen, vaikka olin kaksi viikkoa kipiänä. Eli jos kahden viikon sisään saan kaksi koetta puhtaana, olen onnistunut tavoitteessani. Alkuviikko lähtee käyntiin trukki kurssilla, pitää varmaan vaihtaa lompakkoa, et kaikki mahdolliset kortit mahtuu sinne. :)

torstai 19. syyskuuta 2013

Hitsaus hierarkia

Vihdoinkin sain aikaa kirjoittaa tästä!

Kun tulin perustutkinnolle, kaikki hitsauspaikat oli niin kiven alla kun vaan voi olla. Kun sellainen saatiin, se jaettiin useamman hengen kanssa ja vuoroteltiin. Eikä koppiin saanut jäädä asumaan, koppia saatiin käyttää päivä silloin ja päivä toiste ja useimmiten koppi vielä vaihtui ja prosessi myös. Silloin oltiin nokkimisjärjestyksessä alimpana, oltiin ei-mitään. Siellä liikuskeltiin ja musta tuntu ettei kukaan edes huomannu että mekin ollaan hallissa.

Eräänä päivänä opettaja Nakolinna sanoi että voin mennä itse tiedustelemaan hitsaus opettajilta hitsauskoppia, he tietäisivät vapaat kopit parhaiten. Menin opettajan huoneeseen ja menin kysymään hitsauspaikkaa. Taisipa olla jopa niin että kenttälapio näyttö lähestyi ja halusin harjoitella lankakoneella hitsaamista. Kysyin reippaasti vapaata hitsaus koppia ja tuun aina muistamaan minkälaisen katseen sain huoneen oikeasta nurkasta. Jos sitä katseeksi voi edes sanoa, lähinnä se oli mulkaisu-vilkaisu. Se kaikki energia oli niin negatiivista ja en voinut olla ajattelematta että ompa tuossa kamalan ylimielinen ja m*l*kk* opettaja. (Huomautus: joskus ensivaikutelma pettää, se käy ilmi tulevissa päiväkirja merkinnöissä!) Ei viittiny edes vastata mitään. Taisipa Merilä siinä antaa epämääräisen vastauksen, jota en enää muista, muistan vain että otti kovasti päähän kun perustutkintolaisia ei otettu tosissaan, minua ei otettu vakavasti. Nyt tiedän mikä homman nimi on ja ymmärrän miksei mua otettu hyvillä mielin vastaan. Tilannehan on se, että perustutkinto opiskelijoilla on omat opettajat joiden tulisi pystyä opettamaan hitsauksen alkeet, ellei perustutkintolainen ole jollakin erillisellä hitsausjaksolla.

Perustutkinnon puolessa välissä oli IW-hitsausjakso. Sain Jauhiaisen opettajakseni. Hieman oli varautunut olo tämän seurassa. Olin sata varma että Jauhiaisella on mersu, kun on sen oloinen käytös. Pakko oli sitä tiedustella kun asia oikein vaivasi. Kävi ilmi että mersuja oli ollut, enhän mä voinut muuta kuin olla varma siitä että ensivaikutelma piti kutinsa. En kuitenkaan antanu sen häiritä, olin nyt vihdoin saanu hitsausopettajan ja oman paikan, paikan jossa luki mun nimikin. Sitä ei tultaisi ihan heti viemään pois. Olin noussu seuraavalle asteelle.

Alku talvesta tutkinto oli melkein valmis, yhtä jaksoa vaille. Opettaja Nakolinna kysyi mitä mieltä olisin alumiinin ja ruostumattoman teräksen hitsaus jaksosta, että menisinkö kysymään Jauhiaiselta, voisinko tulla tämän oppilaaksi. Pääsin hitsaamaan RST/AL ja puolittaisena heittona pidän sitä kun sanottiin että sinne puolelle pääsee vain harvat ja valitut. Kun sain rosterista pätevyyden, ensimmäiseni, olin taas jotakin paljon enemmän.

Suuri nousu tapahtui ammattitutkinnolle päästyä. Huomasi ne harhailevat perustutkintolaiset ja niiden räpellykset ja huvittui kun tajusi että omakin lähtö taso oli ollut tuo. Huomasin, kuinka porukka puhalsi ammattitutkintolaisten paloja ja luulivat ettei kukaan huomaa. Nyt kun jokainen sopukka hallissa on tavalla tai toisella tuttu, huomaa pieniäkin asioita.

Tällä hetkellä ollaan aika pitkälti ravintoketjun huipulla, oon hitsannu puikolla pienat, levyt ja putket. Enhän mä ainut putkihitsaaja ole hallissa, mutta ei kovin moni puikolla putkea hitsaa, useat valitsevat tigin putkiin. Moni tulee kysymään multa miten jonkun voi hitsata, pätkäukko joskus sanoo että mää oon sen opettaja. Tarkemmin kun tätä miettii, on tässä tullu kuljettua pitkä matka. Matka jossa on ollut pohjamutia ja aallon harjoja, tämä askeltaminen on pitäny kokea.

Viimeisenä liitän tähän osioon haasteen opettaja Aarrekankaalle. Haastan tämän opettajan näyttämään kuinka laki sauma hitsataan. Ei minulla muuten olisi mitään halua haastaa ketään mihinkään, mutta kyseessä on viimeinen saumani tässä koulussa tältä erää ja haluaisin että se olisi ensimmäinen sauma jonka hitsaamisen pääopettajani näyttää. Jään odottamaan...

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Tuntemuksien vuoristorata

Hyvä hitsaus viikko on puolillaan, näinä kolmena päivänä oon kerenny kokea monenlaiset tunteet ja oppinu uutta. Maanantaina olin hieman surullinen kun näin särmäyskoneen edessä mun viime syksyisen näyttötyön palasen. Joku oli menny sitte palastelemaan sen. Semmone akselivaunu se oli. Arvioinnissa sen sanottiin olevan ryhmän parhaita ja kolmosen mä siitä sainkin. Harmitti et miks hyvä työ piti hajottaa, miksei jotain rumilusta voinu särkeä. :( Olihan siihen väriäki tarttunu pintaan, ei ollu enää samaksi tuntea muutenkaan. Nostalgisuutta toi myös se, että perustutkintolaisilla alko näytöt. Tuli mieleen omat näyttöpäivät, eritoten tämä kärry.

 
Akselivaunun pala

Oon treenannu pystyä ja Merilä kävi pinnan hitsaamisen näyttämässä. Juuressa en nähny mitään ongelmaa, sain opettaja Jauhiaiselta hitsaus matskua, siinä oli muutama lause, jolla sain helpotettua hitsausta entisestään. Kokeilin myös tätä pyörittämis tekniikkaa pintaan, kuulemma venäläisillä se on paljon käytössä. Pinnasta tulikin ihan nätti, melkein jopa parempi kuin tällä dippailu tyylillä. Jatkoin kuitenkin viimeksi mainitun tekniikan parantelua koska siinä pystyn paremmin käymään kulmat läpi. Piti olla huolellinen että näihin kulmiin ei jäänyt sulamatonta. Tähän olis hienoa saada piirros joka kuvastaisi paremmin dippailun ja pyörittämisen ja kulmien sijainnin.

Tiistaina, pitkästä aikaa Jauhiainen oli hallin puolella opettamassa. Enää ei ollu sitä pelkoa et puikko jää just kiinni kun tämä kävelee takaa. Mut eiköhän tullu kuitenkin sitä kylmää suihkua niskaan, tai no oikeastaan haaleaa, koska en kokenu mistään äärimmäistä kiukkua tai nolostumista. Kohdepoisto oli taas kerran hullusti, lähinnä siksi kun se ei toiminut niinkuin pitäisi. Samasta vehkeestä oli lamppu palanu. Kaikkea tälläistä pientä. Jauhis näytti vielä oman näkemyksen pinnan tekoon, koska se on tuottanu eniten tässä asennossa pään vaivaa. Aineenvahvuudesta johtuen oli vaikea päättää tuleeko välipalkoa vai ei. Itse päätin ettei tule, juuren päälle pinta. Tuli hieman kurja olo Merilää ajatellen, koska edellis päivänä saman asian näin, kyse ei ollu Mertsin hitsauksen kyseenalaistamisesta.

Oli tosi outoa pitkästä aikaa kuunnella Jauhiksen opetusta. Talvella tuntu et kaikki mitä tuo opettaja sanoo, siirtyy muhun jotain näkymätöntä kaapelia pitkin. Jauhiksen tapa kertoa asioita sopii mun oppimis tyylille. Nyt oli päässy unohtumaan muutama oleellinen seikka, senkin uskalsi ääneen myöntää. Suuresti yllätyin siitä, että kerrankin mun tekemä pohjapalko oli niin tasainen, ettei sitä tarvinnu hioa. Oon itsekseni miettiny sitä, että sitten oon ihan hyvä kun tarttee mahdollisimman vähän käyttää rälläkkää. Opetus tuokion jälkeen, tunsin taas et sitä kaapelia pitkin oli siirtyny tietoutta.

Loppupäivästä näytin Mertsille parhaimman pätkän, se kelpasi avausta varten. Olin tosi yllättyny, koska luulin et mulla olis vielä aika paljon parannettavaa. Musta tuntuu et pysty sauma on Merilän sellane bravuuri, tuntuu et siinä asennossa on eniten väliä miltä näyttää. Avattin se, muutama huokonen oli, kaikki samassa laidassa. Torstaille sain koe luvan.

Tänään hain uudet tig-hanskat. Ne tuoksu hyvälle, isä on aina sanonu et oon hieman löylynlyömä, huomasin että ei oo turhasta näin mua mollattu. Mertsin kans oli oppi tuntia vaaka sauman hitsaamisesta. Hitsattiin kappale puoliksi. Kyllä sen huomas kumpi oli kumman pää. Juuren hitsaamisessa Pena otti hetkeksi kädestä kiinni ja se on uskomatonta et miten niin vähällä eleellä voi oppia jotain. Molempia huvitti mun tapa rälläköidä. Merilä näytti hänen tyylinsä ja kun mä kokeilin sitä, musta tuntu et yritän rälläköidä vasemmalla kädellä. Myöhemmin huomasin, että rälläköin tietyssä vaiheessa samoin päin kuin Merilä, mutta käsien asento on ihan eri. Mun täytyy saada selän lihakset käyttöön myös, kädet olis ihan loppu jos hiominen olisi niiden varassa.

Vaaka tulee olemaan mun toiseksi viimeinen koe, toistaiseksi. Mun tulee kyllä ikävä.

Tällä viikolla mua on myös alkanu pelottaa. Pelko ei oo kyllä oikea sana, mut asia on tämä: Kaikille muille on tullu kelalta jatko aika päätös paitsi mulle. Onko joku kämmänny jossaki paperi asioissa, käykö niin et mun koulu loppuu ens viikon torstaina, jääkö mun koulu sittenkin kesken???? Huomenna otan asian selville. Ihan puistattaa koko asia.

Loppuun on pakko sanoa, et olkaa hyvät kanssa oppilaat rohkeita kysymään apua ja neuvoa kun jokin mättää hitsaamisessa. Meillä on päteviä opettajia, jotka varmasti osaa neuvoa. Mulla ei oo ollu yhtäkää ongelmaa johon ei olis löydetty ratkaisua. Pyytäkää niitä kattoon kun hitsaatte. Joku varmasti murmuttaa että ei niitä opettajia oo siellä hallissa. Siinä vaiheessa pitää ottaa järki käteen, et jos yks hitsaus opettaja on paikalla, ei se riitä joka paikkaan. Kärsivällisyyttä! Nöyryyttä! Rohkeutta!

"Se kasvattaa rintakarvoja"

Pitkälti edellinen viikko oli tuntuman hakemista lankakoneeseen. Monta kertaa tuli "ai niin joo"-elämyksiä kun jokin pois käytöstä ollut asia palasi mieleen. Kaasuvirtauksen mittaus, lainerin puhdistus, suuttimien oikeat koot ja yleensä koko tekeminen oli aika hakemista. Kuitenkin viime vuoden alku talvesta tuli rosteria hitsattua ja saman vuoden keväänä ollut IW-hitsaus jakso olivat rakentaneet sellaisen pohjan, etten ollut ihan hakusessa.

Tiistain koepäivänä lähdin hurjana kokeilemaan koetta, aamulla oltiin katsottu puhtaus politiikka, pari huokosta muttei mitään jonoja. Eli lupa kokeen tekemiseen oli. Erittäin ahne kuitenkin olin, kahden päivän jälkeen yrittää levy koetta. Tunnustan toki sen että joskus 15kk sitten olin samaa asentoa, samalla prosessilla harjoitellut. Ensimmäinen leimakappale oli hylky. Pinta oli nätti, juuri oli se mikä tylytti. En käsitä miten muuten nätissä juuressa, yhdessä kohtaa tulee töppi, parin hassun millin pätkä sulamatonta särmää. Siinä ei auttanu minkäänlaiset mittaus välineet. Tein uuden heti perään, juuri onnistui, ei varmasti ollu sulamatta jäänyttä, mutta pinta ravisteli turhat luulot pois. Viimeisessä aloituksessa, hävitin näkyvyyden täysin, en nähnyt yhtään missä menin. Näkyvyys palasi pian, sekunnissa parissa, mutta siinä vaiheessa saumaan oli syntyny sellainen kurvi ettei toivoakaan että se täyttäisi kriteerit. Siinä kohtaa nauratti, eihän se paljosta ollu kiinni, ettei saanu jalkoa läpi.


Melekosen ruma juuri siinä

Torstaina otin uudestaan leimat levyyn. Ja koska mun oppiminen sujuu tehokkaimmin kantapään kautta, pidin itselleni kunnon oppitunnin. Leimojen hakemisen jälkeen menin aamu kahville. VIRHE. Opettaja Merilä huomautti ennen kahvia että toisen pään satelliitti pala oli jokseenkin vähänlaisesti kiinnitettty, mutta totesi, että eiköhän tuo pysy. Kahvilta tultuani vetäytymistä oli tapahtunu, rako oli kutistunu. No, mä sen ajattelin niin et mä hoidan, mä hoidan, saan sen tulemaan läpi kun oon putkihitsaaja. VIRHE. Lähdin työstämään kappaletta, ekan pätkän jälkeen totean, ettei silmä tehnyt kovin hyvää syvyys yhteistyötä: en ollut saanut läheskään särmää sulamaan. Vaikka kuinka koitin sulatella särmää ja liikuttaa langan päätä syvällä, ei särmä sulanut, jouduin jokaisen pätkän rälläköimään pois. Seivi olikin sen näköinen, että itte oli tehty, mutta rako kuitenkin suureni, jolloin särmä suli ja yksi tärkeimpiä kriteereitä täytty. Mutta olihan se juuri kamalan näköinen. Jäätävän hirveän ruma. Pinta meni ihan jees, kiinnitin huomiota siihen mistä kulmasta seurasin hitsaamista, niin valo ei heijastunu maskin lasiin takaapäin.
 

Merilä mittasi juuresta yhden kohdan joka oli korkeahko. Laskennan jälkeen juuresta tuli hyväksytty ja sain ensimmäisen mustan levy kokeen läpi. Mua tietenkin harmitti kamalasti näyttää Mertsille sellainen susi juuri, hitsasin heti putkeen uuden ja näytin mitä siitä tuli.
 
 
Tämä oli tulos!
 
Perjantaina mulla oli hurja karkuri olo. Yritin saada Penalta haluamani vastauksen, että tänään pääsis vähän aiemmin pois. Yleensä mulla ei oo mitään ongelmaa minkään eri päivän kanssa, mulla maanantai on yleensä erittäin hyvä-hitsaus-päivä mut nyt oli sellainen olo et viikonlopun kimppuun on päästävä. Työmoraali eikä Mertsi päästäny karkaamaan. Juoksin koulun portaat ylös ja kun pääsin ovista ulos, koin suurta vapauden tunnetta. Viikonloppu tuli just paikalleen.